Maanantaina olin mainitsemassani kehonkoostumusmittauksessa, joka yllätti positiivisesti. Vaikka takana olikin "lusmuiluviikko", jolloin söin kaikkea mitä mieli teki enkä liikkunut muutenkuin marjametsässä ja koirien kanssa minimi lenkkiä, oli tulos mahtava, edelliseen mittaukseen verrattuna oli 1,5 kiloa läskiä hävinnyt vartalosta ja puolet tuosta oli tullut takaisin lihaksena !

Myös lepotilan energian kulutus oli harpannut huomattavasti ylöspäin. Aivan alussa lepotilan kulutukseni oli jotain vajaa 1400 mutta nyt se oli jo huimat 1999. Siinä sitten naurettiin, ettei tässä kohta tarttiskaan treenata kun kilot karisee jo olemalla ;)

Tosin sen kyllä huomasi jalkatreenin aikana, joka ei ole ollut pääpainotteisena ohjelmassani kuukauteen, painot nousivat kohisten ja rautaa sai lisätä 10-20 kg liikkeestä riippuen tangon päähän ! Ja jälkikäteen hymyilytti aina kun kipu lakkasi (sen hymyn muistan vieläkin, vaikka käveleminen tuottaa vieläkin tuskaa ja aamulenkkiä ei voinutkaan edes harkita tänä aamuna)

Iltapäivällä uusi treeni ja uudet poltteet !

Nää on niitä hetkiä kun sen oman edistymisen huomaa, vaikka itse kehossa muutos on jo niin pientä ettei itse sitä pistä merkille. Päälle kun sai trainerilta kehuja, kuinka mun päällä näyttää treenishortsit jo tosi hyvältä kun ei pahemmin ole löysää jaloissa. Minulla oli siis ensimmäisen kerran puolen vuoden treenauksen aikana treenishortsit. Aikaisemmin oma itsetunto ei ole antanut sellaisia jalkaani laittaa.

Olen siis ystävänpäivästä lähtien treenannut trainerin kanssa salilla. Kyllä olen maksanut siitä itseni kipeäksi, mutta tulosten sekä oman terveyden kannalta se on ollu minulle ehkä yksi parhaimmista sijoituksista. En kadu :) Matkalla on opittu paljon omasta kehon hallinnasta se omista heikkouksista ja heikkouksista on tehty vahvuuksia.

Hauskaa on myös, että tästä sohvaperunasta on tullu liikunnan vannoutunut ystävä :)